Vieraslajit

Jättipalsami on yksivuotinen ruohokasvi, joka voi kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi. Terttumaisessa kukinnossa on suuria kukkia, joiden väri voi vaihdella tummanpunaisesta valkoiseen. Jättipalsamin kota repeää kypsänä herkästi singoten siemenet useiden metrien päähän. 

Jättipalsamin torjunta

Jättipalsami uudistuu vain siemenistä ja kasvuston hävittäminen perustuukin siihen, ettei uusia siemeniä pääse muodostumaa. Pienet jättipalsamikasvustot on helpointa hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois. Kitkeminen tulee tehdä mahdollisimman varhain ennen siementen kypsymistä, heti alkukesällä kasvien ollessa vielä pieniä ja toistaa toimenpide 1-2 kertaa kesän aikana. Laajat esiintymät kannattaa niittää. Niitto tehdään mahdollisimman läheltä maanpintaa 2–3 kertaa kesän aikana. 

Kitkettyjen jättipalsamien varret kerätään kasaan kasvupaikan reunaan. Varret kannattaa murskata vääntämällä tai polkemalla, jotta kasvit eivät juurru uudestaan.  Jättipalsamin torjunta on helppoa, siihen tarvitaan vain työhanskat ja ripaus talkoohenkeä. Torjuntaan pitää olla maanomistajan lupa. 

Jättiputken tunnistaa suurista, raparperimaisista lehdistä sekä jopa 4–5-metriseksi kasvavasta paksusta ja karvaisesta kukkavarresta. Jättiputki on sukua koiranputkelle: kukinnot ovat hyvin samankaltaisia, mutta jättiputken kukinto on huomattavasti suurempi. Luontoon jättiputki on levinnyt puutarhajätteiden ja maansiirtojen kautta.  

Jättiputkikasvustoja on syytä varoa, sillä kasvineste aiheuttaa iholla palovamman kaltaisia vaurioita auringonvalon kanssa reagoidessaan.  Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta. 

Jättiputken torjunta 

Oleellista jättiputken torjunnassa on, ettei kasvi ehdi muodostaa uusia siemeniä. Jättiputket on helpointa torjua alkukesällä, jolloin kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä yksilöitä voi torjua katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä ja poistamalla suuret juuren palaset maasta mahdollisimman hyvin. Hentojuurisia ensimmäisen vuoden taimia voi poistaa käsin kitkemällä.  

Laajat kasvustot voi myös niittää pari kertaa kesässä. Niittäminen tulisi tehdä, kun kasvusto on vielä matalaa eikä ole ehtinyt kukkimaan.  Glyfosaattipohjaisia torjunta-aineita voi käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Kasvuston voi myös peittää vahvalla mustalla, valoa läpäisemättömällä muovilla, joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla tai upottamalla muovin reuna maahan. Peittäminen tappaa lehdet ja tuhoaa maaperän siemenpankin. Mikäli jättiputket ovat jo yli puolimetriä korkeita, kasvusto niitetään ensin.  Uusien siementen kehittymisen voi estää myös katkaisemalla kukinto, ennen kuin siemenet ehtivät muodostua kesä-heinäkuussa.  

Jättiputken kukinnot ja juuri tulee kerätä muovisäkkiin ja polttaa. Varret ja lehdet, joista on poistettu kukinnot ja siemenet, voi laittaa kompostiin. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen on turvallisempaa tehdä pilvisellä säällä. Jättiputkia torjuttaessa on aina käytettävä asianmukaisia suojavarusteita.  Mikäli kasvinestettä joutuu iholle, iho on pestävä välittömästi vedellä ja saippualla. Torjuntaan tarvitaan maanomistajan lupa. 

Komealupiini on 1-1,5 metrin korkuiseksi kasvava monivuotinen hernekasvi. Se kukkii yleensä kesä-heinäkuussa, mutta kukinta saattaa jatkua jopa syyskuulle saakka. Korkea ja terttumainen kukinto on väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen, valkoinen tai monivärinen. Väritys voi myös vaihdella samassa yksilössä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja sormilehdykkäisiä ja juuristo pysty ja voimakkaasti haaroittunut. Loppukesästä kypsyviin karvapintaisiin siemenpalkoihin muodostuu runsaasti siemeniä. Komealupiini viihtyy erityisesti tienpientareilla ja joutomailla, joihin se on levinnyt kotipuutarhoista. Sen on huomattu leviävän yhä enemmän erilaisille luontoalueille uhaten vallata kasvupaikkoja alkuperäiskasveilta. Komealupiini on myrkyllinen.  

Komealupiinin torjunta 

Komealupiini leviää tehokkaasti siemenistä. Maan siemenpankista nousee uusia taimia useiden vuosien ajan. Siksi on tärkeää katkaista tai niittää lupiinit ennen kukintojen muodostumista, jotta maan siemenpankki ei pääse kasvamaan.   

Komealupiinin torjunta tulee aloittaa keväällä ja sitä tulee jatkaa koko kasvukauden ajan.  Ensimmäinen niitto tulisi tehdä touko-kesäkuun vaihteessa, kun kukinnot ovat vielä nupuillaan. 2-4 kertaa kasvukauden aikana tehty säännöllinen, kasvin tyveltä tehty niitto, heikentää ajan myötä kasvin elinvoimaa.  

Niitetyt varret ja kukinnot, joissa ei vielä ole siemeniä, voi kompostoida tai haravoida kasaan maatumaan. Siemeniä sisältävät kukinnot ja muut kasvin osat on hävitettävä huolellisesti. Ne voi laittaa esimerkiksi kaksinkertaisessa jätesäkissä polttokelpoiseen sekajätteeseen. Jos komealupiineja on vähän, kannattaa ne kaivaa yksitellen juurineen ylös maasta. Ylös kaivetun juurakon voi kuivattamisen jälkeen kompostoida. Torjuntaan tarvitaan maanomistajan lupa. 

Kurtturuusu on 1-2 metrin korkuinen kesä-syyskuussa kukkiva pensas, joka leviää siemenistä tai maanalaisista versoista. Pensaan oksat ovat tiheän piikkisiä ja kookkaiden kukkien väri vaihtelee aniliininpunaista, vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Lehdet ovat tummahkon vihreitä, kiiltäviä ja kurttuisia. Loppukesästä kypsyvät marjat eli kiulukat ovat oranssinpunaisia ja muistuttavat muodostaan pieniä nauriita. 

Kurtturuusun torjunta 

Kurtturuusun torjunta on helpointa silloin, kun pensaat ovat vielä pieniä. Tällöin ne usein lähtevät pelkästään vetämällä ylös maasta. Kookkaamman pensaan oksat leikataan ensin tyveä myöten ja sen jälkeen pyritään kaivamaan koko juurakko ylös maasta. Juurakko, maavarret sekä marjat voidaan hävittää hyvin pakattuna sekajätteen mukana. Marjattomat oksat voidaan silputa ja käyttää katteena tai viedä ne jäteasemalle puutarhajätteenä. 

Jos juurakoiden kitkeminen tai kaivaminen ei onnistu, kurtturuusu voidaan hävittää myös näännyttämällä. Tällöin uudet versot nypitään muutaman kerran kasvukauden aikana pois kasvustosta ja hiljalleen pensas näivettyy hengiltä. Katkotut oksat voidaan jättää pensaan juurelle maatumaan. 

Espanjansiruetana on suurikokoinen kuoreton etana, joka täysikasvuisena on 7-14 cm pituinen. Sen väritys on hyvin vaihteleva; vaaleanruskeasta mustaan. Yleispiirre värille on likaisuus. Nuorilla yksilöillä kyljessä saattaa olla tummempi pitkittäisjuova, kun taas aikuisilta yksiöiltä tämä tavallisesti puuttuu. Jalkasaumassa kulkee mustia pystyjuovia ja maata vasten oleva osa on yksivärinen vaalea. Espanjansiruetanalla hengitysaukko on oikealla, kilven etuosassa.  Lima on jokseenkin väritöntä ja sitä erittyy runsaasti.  

Espanjansiruetanat kulkeutuvat mullan ja taimien avulla istutusalueille ja sitä kautta siirtyvät lähiympäristöön. Ne syövät kasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita ja aiheuttaa helposti suuriakin tuhoja puutarhoissa ja viljelyksillä. Laji liikkuu myös päiväsaikaan, joten niitä on helppo havaita. Espanjansiruetanat esiintyvät tyypillisesti joukoittain, joten kun löytää yhden, on lähistöllä yleensä useampi. 

Espanjansiruetanan voi koon perusteella sekoittaa helposti maamme alkuperäislajistoon kuuluvaan harmittomaan ukkoetanaan. Helpoiten nämä etanat erottaa toisistaan siitä, että ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee kauempana päästä kuin espanjansiruetanalla. Espanjansiruetanasta poiketen, ukkoetanat eivät myöskään esiinny joukoittain.  

Espanjansiruetanan torjuminen

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munimaan. Paras torjuntakeino on yksilöiden kerääminen poimimalla ne käsin. Apuna voi käyttää esimerkiksi grillipihtejä ja poimia etanat keräysastiaan tai muovipussiin. Keräystä voi tehostaa houkuttelemalla espanjansiruetanat maassa makaavien etanasuojien alle (esim. kosteat tai kostutetut, laudat tai levyt) ja poimimalla ne sieltä talteen.  

Etanat tapetaan pudottamalla ne kuumaan veteen tai murskataan etanan pää riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla. Myös etanan pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin on tehokas tapa. Raadot hävitetään muovipussissa sekajätteen seassa.  Älä laita raatoja kompostiin, sillä mahdolliset jäljelle jääneet yksilöt voivat käyttää niitä ravintonaan. Käytä etanoita torjuessa suojakäsineitä.