Rännikadut

Kuopion katuverkkoon olennaisesti kuuluvia omaleimaisia kapeita katuja (leveys 7,2 m) on totuttu nimittämään rännikaduiksi. Nimitys lienee puhtaasti kuopiolainen, koska muualla kaupungeissa ei tiettävästi tätä käsitettä ole käytetty.

Kuningas Kustaa III vahvisti Kuopionniemelle perustettavaa kaupunkia varten vuonna 1776 Pehr Kjellmanin laatiman asemakaavan, joka on Kuopion nykyisenkin ruutukaavarakenteen perusta. Tuossa varhaisimmassa asemakaavassa pääkaduilla oli nimet. Kapeampia, korttelit jakavia katuja kutsuttiin pelkästään nimellä gränd (=kuja), jota yleisesti pidetään “rännikatu”-sanan selityksenä.

Yleisen käsityksen mukaan rännikadut olivat nimenomaan palokujia (brandgata), joita järjestettiin puutalokaupunkeihin estämään tulipalojen leviämistä. Toisen tulkinnan mukaan eri levyiset kadut suunniteltiin jäsentämään kaupunkirakennetta. Nähtävästi rännikaduilla ei harvahkossa kaupunkirakenteessa ollut vielä käytännön merkitystä kulkuväylinä, vaan niitä käytettiin tonttien lisämaana.

Rännikadut olivat alun perin ja ovat monessa tapauksessa vielä nykyisinkin selvästi sivukatuja. Julkiset rakennukset ja porvaristalot olivat pääkatujen laidoilla ja rännikadut oli varattu käsityöläisille ja työmiehille. Myös tontin asuinrakennus pyrittiin sijoittamaan pääkadun varteen ja talousrakennukset olivat rännikadun puolella. Talot rakennettiin kiinni katulinjoihin ja tontit aidattiin. Rännikatuja ei yleensä päällystetty kiveyksillä, vaan ne olivat sorapintaisia eikä niille myöhemminkään tehty erillisiä jalkakäytäviä. Rännikatujen ilme oli pelkistynyt ja askeettinen.

Rännikadut ovat nykyisin tärkeä osa keskustan jalankulku- ja pyöräilyverkostoa ja pääosa niistä on rauhoitettu jalankululle ja pyöräilylle. Ainoastaan välttämätön tontille- ja huoltoajo on sallittu. Rännikatujen yleisilmettä on parannettu saneeraamalla asfalttipintaisia katuja viihtyisimmiksi, mm. kiveyksillä, istutuksilla ja kadun kalusteilla.