Ympäristöterveydenhuollon blogi: Ravintolisien monenlainen markkinointi
Ympäristöterveydenhuolto tekee säännöllistä elintarvikevalvontaa, johon ravintolisien myynti ja markkinointi osaltaan kuuluu. Tässä blogissa käsitellään ravintolisien markkinointia. Mainittakoon alkuun, että valtaosa elintarvikealan toimijoista markkinoi myymiään tuotteita täysin lainsäädännön mukaisesti. Tämä blogi kietoutuu kuitenkin tarkoituksella negatiivisten asioiden ympärille, koska markkinoinnin varjopuolet saattavat kiinnostaa kuluttajia.
Ravintolisillä voi olla positiivisia terveysvaikutuksia monille ihmisille. Mutta osalle ihmisistä niistä ei ole mitään hyötyä, kun vastaavia ravintoaineita saadaan ihan riittävästi päivittäisestä ruoasta. Joskus myyjät ja markkinoijat haluavat saada asiakkaiksi myös ne kuluttajat, jotka eivät tosiasiallisesti tarvitse millään terveysperusteella heidän tuotteitaan. Seuraavana muutamia esimerkkejä tällaisista lainsäädännön silmissä vilpillisistä myynninedistämisen keinoista.
- Lääkkeellinen markkinointi. EU:ssa elintarvikkeiden, mukaan lukien ravintolisien, lääkkeellinen markkinointi on melko yksiselitteisesti kiellettyä. Flunssaa on vähän jokaisella ja yleistä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Syöpääkin esiintyy. Ravintolisien esitetään toisinaan ennalta ehkäisevän, hoitavan tai parantavan edellä mainittuja ja kymmeniä muita erilaisia sairauksia ja niiden oireita. Valitettavasti osa kuluttajista tuhlaa rahojaan ja uskoo kirjalliseen lääkkeelliseen mainontaan tai puhelinmyyjien vakuutteluihin. Harvemmin ravintolisävalmisteet kuitenkaan osoittautuvat niin tehokkaiksi, että niille haetaan Fimeasta lääkelupaa.
- Hyväksyttyjen terveysväitteiden vääristely tai terveysvaikutusten suurentelu. EU:ssa on paljon hyväksyttyjä terveysväitteitä eri aineille, koska mm. vitamiinit ovat terveydelle hyödyllisiä. Esimerkki EU:ssa hyväksytystä terveysväitteestä: ”A-vitamiini edistää näön pysymistä normaalina”. Kuvitteellinen ikioma esimerkki, miten tätä voisi yliampua: ”A-vitamiini auttaa silmien kaihiin”. Ei olekaan enää yhtään samanlainen kuin hyväksytty terveysväite, mutta voisi olla myyvämpi kaihista kärsiville ja sitä pelkääville. Kuluttajien pelottelu erilaisilla vaivoilla tai ravintoaineen ostamatta jättämisellä on myös toistuvaa markkinoinnissa.
- Markkinoinnin muita tehostekeinoja. Kuluttajia ohjataan toisinaan myyntiesitteissä tai verkkokauppasivuilla sellaisille muille verkkosivustoille, joissa saatetaan kertoa sairauksista tai yksittäisten ravintoaineiden puutostaudeista. Ravintolisiä markkinoidaan monesti yksittäisen lääkärin tai yksittäisten kuluttajien mielipiteillä tai kokemuksilla. Joskus vedotaan kaikenlaisiin tutkimuksiin myynnin edistämistarkoituksessa. Nämäkään keinot eivät ole lainsäädännön silmissä sallittuja, kun mennään esim. lääkkeellisen markkinoinnin, muiden hyväksymättömien terveysväitteiden tai kuluttajien harhaan johtamisen puolelle.
Muuta huomioitavaa: kasviperäisiä terveysväitteitä on valtavan paljon käsittelemättä EU:ssa ja niiden käsittely on jäänyt ainakin jossain määrin pysähdyksiin. Tällaisia odotuslistalla olevia kasviperäisiä terveysväitteitä voi käyttää markkinoinnissa toistaiseksi ilman EU-tason hyväksyntää. Osa kasviperäisten aineiden terveysväitteistä voi olla totta, osa on todennäköisesti täysin perättömiä. Aika näyttää, mitkä väitteistä hyväksytään ja mitkä hylätään. Mutta lainsäädäntö antaa tietyin ehdoin käyttää tällaisia terveysväitteitä tuotteiden markkinoinnissa toistaiseksi vapaasti ja niin markkinoijat myös tekevät. Allekirjoittanut ei virkansa puolesta kritisoi järjestelmää mitenkään, vaan ainoastaan toteaa asiantilan olemassaolon.
Ravintolisäpurkkien pakkausmerkintöjen on oltava lainsäädännön mukaiset. On elintarvikealan toimijoille varsin kallista, jos tuotteille tehdään takaisinveto markkinoilta (eli poisto myynnistä ja jälleenmyyjiltä). Joudutaan ehkä tekemään kalliit lehti-ilmoituksetkin. Siksi pakkausmerkintätiedot ovatkin lähtökohtaisesti kunnossa. Sen sijaan lainsäädännön vastaisten nettikirjoitusten poisto on halpaa. Sen kun vaan painaa delete-nappia. Paperiesitteitä on nykyisin vähenevässä määrin.
Suomen kieli on rikas ja sisältää paljon erilaisia adjektiiveja, joita voi asetella monenlaiseen muotoon. On paljon ns. harmaalla alueella olevaa markkinointitekstiä, johon lainsäädännön keinoin on vaikea puuttua. Joskus kunnan elintarvikevalvonta pohtii sanamuotoja Ruokaviraston asiantuntijoiden kanssa. Joskus niitä pohditaan EU-tasolla. Jos lainvastaisuuden kynnys ylittyy, niin elintarvikevalvonta pyytää tai kehottaa toimijoita painamaan delete-nappia.
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin lisää lukuhetkiä aiheesta tarjolla Ruokaviraston sivuilla osoitteissa
Lopuksi: blogitekstini tarkoitus ei ole antaa kuluttajille mitään ostosuosituksia suuntaan eikä toiseen. Jokainen päättää, mitä tuotteita haluaa käyttää tai olla käyttämättä. Blogitekstini tarkoitus oli ainoastaan kertoa, että joskus ihan asianmukaisen myynnin ja markkinoinnin seassa on myös enemmän tai vähemmän epäasiallista markkinointia.
