Kaupunginjohtajan blogi: Vastakkainasettelusta yhteiseen ymmärrykseen – kutsu keskusteluun

Olen huomannut, että nykyisessä keskustelussa nousee kovin usein esille vastakkainasettelu. Se harmittaa minua suuresti.

Asiat ovat vaikeita ja olemme tilanteessa, jossa täydellisiä tai vaikutuksiltaan pelkästään hyviä ratkaisuja ei ole. Joskus on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Valintoja tekevät kaupungin asukkaita edustavat luottamushenkilöt eri toimielimissä. Viranhaltijat eli kaupungin työntekijät vastaavat asioiden valmistelusta. Virkavastuulla toimittaessa valmistelu on puolueetonta eikä sitä ohjaa yksityiset intressit minkään asian puolesta tai sitä vastaan. Valmistelu perustuu lainsäädäntöön ja tutkittuun tietoon. Myös palvelujen järjestämistä ohjaavat lukuisat säädökset.

Kaupungin talouden tasapainoon laittaminen perustuu lakiin. Emme voi sallia sitä, että Kuopiosta tulee kriisikunta tai jättää taloutta huomiotta. Kun toimenpiteitä tehdään laajalla rintamalla, lähes aina löytyy taho, jolle seuraukset ovat kielteiset. Tässä tilanteessa ratkaisuksi ei käy, että jokainen vuorollaan astuu esiin ja kertoo kulloinkin käsiteltävän asian osuvan väärään kohtaan. Toimet osuvat kaikkiin: asukkaisiin, järjestöihin ja kolmannen sektorin toimijoihin, konserniyhtiöihin, kaupungin henkilöstöön ja johtoon sekä investointeihin. Ihan kaikkiin, koko kaupungissa. 

Syyllisten etsiminen on houkuttelevaa, mutta ei auta käsillä olevan ongelman ratkaisussa. Se, miten toimittiin ennen, ei myöskään käy reseptiksi tämän ajan kompleksisten ongelmien ratkaisuun. Peruutuspeiliin katsomalla harvoin näkee eteenpäin, mutta eteenpäin meidän kuopiolaisten olisi katsottava. Tulevaisuuteen ja siihen, miten yhdessä rakennamme upeasta kaupungistamme vielä paremman, kun emme voi jatkaa kuten ennen.

Säästöt on ollut tehtävä, mutta toinen tärkeä mekanismi talouden kuntoon laitolle ovat tietysti tulot. Teemme samalla valtavasti töitä sen eteen, että Kuopio houkuttaisi asukkaita ja yrityksiä. Verotulot kasvavat uusien asukkaiden ja yritysten myötä, ja kilpailu asukkaista sekä yrityksistä on kovaa. Pärjääminen edellyttää kaupungin panostamista joihinkin asioihin samalla, kun säästetään toisaalla. Tämä on joskus vaikea ymmärtää. Aktiivisilla edunvalvontatoimilla huolehdimme, että meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti myös valtionosuuksien jaossa. Nyt Kuopion osuus ei ole reilu, ja se perustuu aikaan, jolloin sote-palvelut olivat kunnissa. Pohjois-Savossa ja koko maassa on kuntia, jotka saavat yli 1000 € /asukas enemmän valtionosuuksia palveluidensa tuottamiseen kuin Kuopio. Jos Kuopiolla olisi käynyt yhtä hyvä onni valtionosuuksien jaossa, meidän ei tarvitsisi pohtia talouden tasapainotustyötä. Nykyiset sekä tulevat päättäjät kohtaavat nämä kysymykset toisiinsa kietoutuneina.

Vaikka keinoista voidaan olla joissakin kohti eri mieltä, tavoite asukkaiden hyvinvoinnin edistämisestä on yhteinen. Meille on kaupunkina tärkeää olla edistämässä kunnioittavaa ja rakentavaa keskustelukulttuuria. Haluamme myös käydä vuoropuhelua rakentavasti ja kunnioittavasti niin, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Haluamme aidosti olla rakentamassa hyvän elämän pääkaupunkia.

Minua harmittaa, että annetaan sellainen mielikuva, ettei Kuopion kaupunki välittäisi maaseudusta. Kun katson menneidenkin vuosien lukuja ja tekemistä ja vaikkapa investointeja suhteessa asukasmääriin, se kertoo, että suhteessa asukasmääriin maaseutualueille on panostettu ja panostetaan edelleenkin vahvasti ja monissa palveluissa. Kokoluokkaa pystyn peilaamaan aikaan, kun johdin vielä Maaningan itsenäistä kuntaa.

Kuopio on Suomessa ainoita kaupunkeja, jolla on maaseutuohjelma. Kerromme tarinoita kaupunginosistamme ja tietenkin myös maaseutualueista ylpeydellä. Tuemme juhlavuoden tapahtumia eri puolilla kaupunkia, laitamme kuntoon kouluja ja kirjastoja, rakennamme päiväkoteja ja leikkipuistoja, tuemme valokuituverkon leviämistä ympäri kaupunkia. Tuemme pitäjäraateja ja asukkaiden omia kehityshankkeita taloudellisesti. Olemme myös palkanneet pelkästään maaseutualueidemme kaavoitukseen keskittyvän asiantuntijan.

Kaupunki ei kuitenkaan voi omin toimenpitein vaikuttaa väestön ikääntymiseen ja lasten määrään tai perheiden omiin valintoihin asuinpaikoista. Siihen ei ole pystynyt mikään muukaan kaupunki Suomessa. Tilastollinen fakta on se, että nämäkään tekemämme toimet ja panostukset eivät ole riittäneet pysäyttämään väestön vähenemistä joissakin osissa maaseutualuttamme. Tilanteissa, joissa palvelujen käyttäjät eli asukkaat vähenevät oleellisesti jossain ja lisääntyvät toisaalla, kaupungin on pakko jotenkin reagoida. Eikä tämäkään kysymys ole kategorinen: Kuopiossa on maaseutumaisia alueita, jotka kasvavat ja jonne on kohdennettu ja pystyttävä jatkossakin kohdentamaan voimavaroja kasvaviin tarpeisiin vastaamiseksi.

Meistä itsestämme riippuu, miten sanoitamme Kuopion tarinaa. Julkisessa keskustelussa nousevat esille usein negatiiviset äänenpainot ja osin myös yksipuoliset tai virheelliset tiedot. Olen esimerkiksi kuullut väitteen, että kaupunki ei tekisi lapsivaikutusten arviointeja, vaikka syksyllä on nimenomaisesti päätetty toisin ja asiaan on käytetty paljon työaikaa. Kaupunki myös arvioi päätösten maaseutuvaikutukset, toisin kuin usein uskotaan. Toivomme, että pääsisimme kertomaan, millaisilla tavoilla kaupunki satsaa maaseutualueiden asukkaiden hyvinvointiin, kaupunkirakenteeseen, palveluihin ja elinvoimaan. Meille Kuopio on rakas juuri sellaisena kuin se on, monimuotoisena, omanlaisia (asuin)alueita sisältävänä hyvän elämän pääkaupunkina. Hyvä kysymys itse kullekin on, millaista tarinaa sinä välität?

Meidän pitää selvästi lisätä vuoropuhelua kaupungissamme. Siksi odotan valmisteilla olevaa ja pian päätöksentekoon tulevaa uutta osallisuusmallia, jossa mahdollistetaan keskustelun paikkoja osana normaalia tekemistä, mutta myös suuremmissa foorumeissa, koko kaupungissa. Ehdotus pitää sisällään myös toivotun maaseutufoorumin järjestämisen, mitä käsitellään ensimmäiseksi kaupungin lähidemokratiajaostossa. Tulemme pian kutsumaan maaseutualueiden toimijat yhteiseen keskusteluun. Tärkeää on, että keskustelu säilyy kaikkia kunnioittavana ja yhdessä ratkaisuja etsivänä. Ei aseteta asioita tai alueita vastakkain, vaan rakennetaan yhteistä ymmärrystä.

Näin toteutamme hyvää elämää hyvän elämän pääkaupungissa.

Soile Lahti

Kaupunginjohtaja