Varhaiskasvatuksen blogi: Pitkän uran tehnyt varhaiskasvatuksen opettaja innostaa nuoria alalle

Marja Hiltunen on tehnyt upean työuran Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksessa. Hän on tehnyt työtä sydämellään ja kokee olleensa unelma-ammatissaan. Hän haluaa korostaa alan positiivisia puolia, jotta alalle saadaan ammattitaitoista henkilökuntaa jatkossakin.

Juuri eläköitynyt Marja “Malla” Hiltunen valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi 1989. Jo silloin oli työvoimapula lastentarhaopettajista ja edelleen on pula varhaiskasvatuksen opettajista. Hän innostaa uusia varhaiskasvatuksen opettajia pitkälle uralle.

– Lapset ovat meidän tulevaisuutemme, tätä työtä kannattaa arvostaa. Kannustan kollegoitanikin näyttämään omalla esimerkillään uusille työntekijöille miten monipuolista ja rikasta tämä työ on, Malla toteaa.

Hän myöntää, että alalla on haasteita, kuten palkkaus, ja työssä tarvitaan aitoa innostusta, hyviä vuorovaikutustaitoja, organisointikykyä ja positiivista työasennetta, mutta vastapainoksi siinä on paljon rikkauksia.

Pehmeä lasku eläkkeelle

Lapset ovat opettaneet Mallaa elämään tässä hetkessä. He tekevät juuri sitä mistä tykkäävät ja nauttivat. He ovat aidosti innostuneita eri asioista. Malla iloitsee myös siitä, että on jättänyt jäljen monen lapsen mieleen. Se tuntuu ihanalta, kun joku entinen hoitolapsi muistaa hänet vielä aikuisena.

– On haikeaa jäädä eläkkeelle, kun rakastan tätä työtä. Mieheni kuitenkin jäi jo vuosi sitten eläkkeelle ja haluan, että ehdimme viettää yhdessä aikaa, kun olemme vielä virkeitä. Meille on juuri syntynyt kolmas lapsenlapsi, joten haluamme olla poikiemme perheiden tukena, Malla kertoo.

Malla on kuitenkin luvannut tehdä sijaistuksia ainakin Niiralan päiväkodissa, jotta lasku eläkkeelle on pehmeä ja hän pääsee edelleen näkemään alueen lapsia perheineen.

Kiinnostus lastenhoitoon syntyi jo 8-vuotiaana

Malla on kiitollinen siitä, että on päässyt tekemään kaikkia varhaiskasvatuksen toimenkuvia, joita Kuopion kaupungilla on. Hän on ollut harjoittelija, päiväkotiapulainen, lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen opettaja, erityislastentarhaopettaja, varajohtaja, johtaja ja kouluttaja. Ne ovat kaikki auttaneet varajohtajan tehtävässä, jota hän teki koko työuransa lukuun ottamatta viimeistä työvuottaan.

Mallan kiinnostus lastenhoitoa kohtaan syntyi jo 8-vuotiaana kotona Jännevirralla, kun hän hoiti vastasyntynyttä siskoaan. Hän piti myös Kikka-kerhoa taloyhtiön lapsille ja ohjasi partiossa pienempiä partiolaisia eli sudenpentuja.

– Koko elämäni ajan minulla on ollut tunne, että lasten kanssa on mieluisaa touhuta, Malla sanoo.

Koulussa hän koki, että ei ole erityisen hyvä missään, mutta rakasti käsitöitä, musiikkia ja liikuntaa. Oma ala löytyi, kun Malla keksi, että hän on riittävän hyvä niissä ja voi tehdä niistä ammatin. Varhaiskasvatuksen opettajana hän koki saavansa toteuttaa itseään laaja-alaisesti.

– Arvostan uraani, on ollut sopivasti haasteita ja olen saanut kehittyä ja kasvaa työssäni. Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä juuri sitä mitä olen halunnut.

Valmis työpaikka odotti opintojen jälkeen

Opiskeluaikaa lukuun ottamatta Malla on asunut koko ikänsä Kuopiossa, joten oli itsestään selvää, että hän palaa kaupunkiin myös opintojensa jälkeen. Mies oli palannut opiskelukaupungista Oulusta Kuopioon jo muutamaa kuukautta aiemmin.

– Ehdin ennen opintojani työskennellä jonkin aikaa päiväkotiapulaisena Jynkässä ja lastenhoitajana Alavan päiväkodissa Niiralassa. Alavan päiväkodin johtaja Riitta Laulainen innosti minua opiskelemaan lisää ja palasin opintojen jälkeen samaan taloon takaisin, Malla iloitsee.

Kävi niin, että Alavaan palattuaan Mallasta tehtiin samoin tein päiväkodin varajohtaja ja hän ryhtyi vetämään Kuopion kaupungin Hyvä Kuopio -kehittämisprojektia.

– Olin tosi kiitollinen luottamuksesta, mutta projekti tuntui kyllä hieman haastavalta. Onneksi Riitta auttoi ja tuki. Teimme projektia yhdessä ja siitä se lähti.

Niiralan perheet ovat tulleet tutuiksi

Malla oli vuonna 1993 hoitovapaalla, ja sen aikana Alavan päiväkoti lakkautettiin. Hän siirtyi Niiralan päiväkotiin, josta jäi syyskuun alussa 2024 eläkkeelle. Niiralan perheet ehtivät siis tulla tutuiksi.

– Koin todella tärkeäksi, että urallani oli pitkä kehityskulku. Olen hoitanut valtavan määrän Niiralan lapsia. Riitta haaveili, että minä olisin jatkanut johtajana, mutta ei se ollut minun juttuni. Onneksi saimme Maarit Reinikan johtajaksi. Meidän yhteistyömme on aina ollut saumatonta ja helppoa Maaritin kanssa.

Niiralassa on ollut Mallan mukaan todella hyvä ilmapiiri. Henkilökunta on ollut ammattitaitoista ja pysyvää, siksi on myös pystytty tekemään pitkäjänteistä kehitystyötä.

– Niiralan päiväkoti työntekijöineen, lapsineen ja perheineen on ollut kaiken kaikkiaan todella tiivis yhteisö. Siellä olemme olleet kuin herran kukkarossa. Se jatkumo on aivan ihana, että perheet palaavat lapsuuden taloihinsa.

Hänelle on merkinnyt myös päiväkodin fyysinen ympäristö todella paljon. Kermanväriset kivitalot Alavassa ja Niiralassa ovat olleet aivan ihania, eikä niissä ole ollut sisäilmaongelmia.

Nuoret tuovat uutta ja konkarit vakautta

Niiralan päiväkodista on tyypillisesti jääty vain eläkkeelle. Parhaillaan siellä onkin sukupolven vaihdos menossa. Mallan mielestä taloon tulee sopivassa suhteessa uusia työntekijöitä ja samalla töitä jatkaa myös konkareita. On ollut kiva miettiä yhdessä asioita – nuoret tuovat uutta ja konkarit vakautta.

– Olen tyytyväinen, että olen työurallani saanut kehittyä laajennetun varajohtajan tehtävissä ja minulle on tullut sijainen toimistopäiviksi. Olisi ollut haastavaa tehdä laajennetun varajohtajan tehtävää muiden töiden ohessa, Malla pohtii.

Sillä on hänen mukaansa myös suuri merkitys, että muut tiimiläiset ymmärtävät varajohtajan ja tiimivastaavan tehtävien tärkeyden. Tiimin asenne on tosi merkityksellinen.

Varhaiskasvatuksen tärkeimpiä kulmakiviä Mallan mielestä on, että lapsille tarjotaan hyvä päiväkotipäivä ja että vanhempien kanssa luodaan luottamukseen perustuva suhde. Siksi hän halusikin viimeiset työvuodet olla pienten puolella, että sai vielä kokea sen luottamukseen perustuvan vuorovaikutussuhteen syntymisen vanhempien kanssa.

Viimeinen vuosi on ollut unelmaa

Malla nimeää yhdeksi varhaiskasvatuksen kulmakiveksi sensitiiviset aikuiset, joilla on herkkyyttä tavoittaa lapsen tunnetila sanattomista viesteistä. Sensitiivisen aikuisen täytyy ymmärtää lapsen perustarpeita ja eläytyä niihin. Positiivinen työote on myös tärkeää. Lasta autetaan ylittämään itsensä sekä oppimaan uutta ilolla ja hassuttelulla. On lisäksi tärkeää, että toiminta on suunnitelmallista ja tavoitteellista, ja että mukana on pedagogiikka.

– Pienet teot ratkaisevat, kuten esimerkiksi tutustumispäivä, kun perhe tulee ensimmäisen kerran päiväkotiin. Vastaanottamiseen panostetaan, koska se on perheelle ainutkertainen kokemus.

Ylipäätään vastaanottotilanteisiin satsataan, koska se on se hetki, jolloin päivän kulusta kerrotaan. On tärkeää myös kuunnella, mitä perhe haluaa kuulla.

– Lisäksi nukkumatilanteissa jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioidaan. Ne ovat herkkiä tilanteita. Vaikka olemme laitoksessa, me yritämme huomioida lapset niin yksilöllisesti kuin mahdollista, Malla lisää.

Malla on kiitollinen siitä, että Kuopion kaupunki on tarjonnut hänelle työpaikan unelma-ammatissaan, vaikka ympärillä on niin paljon työttömyyttä ja lomautuksia. Vaikka haasteitakin on ollut, ne ovat vahvistaneet Mallaa niin, että arjen pienet ongelmat eivät tunnu missään. Hän on myös saanut paljon tukea ja arvostusta työnantajaltaan ja kollegoiltaan.  

– Viimeisenä vuonna sain työskennellä toimivassa tiimissä ja keskittyä lapsiin. Se vuosi oli minulle aivan unelmaa, ihan täydellinen, Malla tiivistää tuntemuksensa.

Teksti: Minna Akiola