Kaupunkisuunnittelun blogi: Kaupunkisuunnittelu – jatkumo ja kollaasi
Tämä kirjoitelma avaa Kuopion kaupunkisuunnittelun blogin. Tänne ilmestyy jatkossa asiantuntijoittemme ajatuksia kaupunkisuunnittelun eri teemoista, kaupunkirakenteesta liikenteeseen ja väestönkehityksestä kaupunkikuvaan.
Tiistaina 9. huhtikuuta joukko kaupunkisuunnittelun ystäviä kokoontui kaupungintalon juhlasaliin kuulemaan ja kertomaan ajatuksia strategisen tason suunnittelusta: kaupunkirakenteesta ja suunnittelun mahdollisuuksista nopeasti muuttuvassa maailmassa. Leo Kosonen piirsi 50 vuoden kaaren Kuopion suunnittelun vaiheista ja taustoista, jotka ovat johtaneet tähän päivään ja siihen, millainen Kuopio on tänään. Se, että Kuopio on erinomainen jalankulku- ja joukkoliikennekaupunki ei ole sattumaa, vaan määrätietoisten valintojen ja pitkäjänteisen johdonmukaisuuden tulos.
Kaupungit ovat aina syntyneet liikenteen risteyspaikkoihin, sinne missä ihmiset kohtaavat ja missä käydään kauppaa. Kuopio syntyi paikkaan, jossa vesitse ja maitse kulkevat reitit kohtasivat. Kauppa on myös tänä päivänä yhä edelleen kaupungin rakennetta voimakkaasti muokkaava tekijä. Kuopiossa noudatettiin pitkään johdonmukaista politiikkaa, jossa kauppa ohjattiin ydinkeskustaan ja asuntoalueiden keskuksiin, eikä moottoritien liittymiin sijoittuvia automarketteja sallittu. Tämän ansiosta kaupunkirakenne kehittyi jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla ja loi edellytykset kestävälle liikkumisen kulttuurille. Tämä on myös tämän päivän ideaali, eikä vähiten ilmastonmuutoksen vuoksi.
Tilanne muuttui, kun automarketeille päätettiin näyttää vihreää valoa 1990-luvun alussa. Linjan muuttumisen seurauksena Kuopion keskeisellä kaupunkialueella on nyt Matkuksen kauppakeskus, kohta kolme Citymarkettia, yksi Prisma ja iso joukko muita autoiluun perustuvia kauppoja. Kaupan tarjonta on kokonaisuutena selvästi monipuolistunut, mutta painopiste on siirtynyt perinteisestä keskustasta viitostien varrelle.
Politiikan muutos asetti kaupunkisuunnittelijat uuden äärelle. Miten suhtautua muutokseen – pitäisikö harata vastaan neljällä raajalla, vai pitäisikö yrittää kanavoida muutoksen moottorina toimiva voima uudella tavalla toimivaksi kaupunkirakenteeksi? Yleensä jälkimmäinen tapaa tuottaa parempia tuloksia, ja näin myös Kuopiossa. Leo Kosonen kehitti kolmeen kaupunkikudokseen perustuvan suunnitteluteorian. Jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki tuottavat kukin omanlaistaan kaupunkikudosta, ja nämä kudokset voivat esiintyä erillään ja päällekkäin. Erilaisten liikkumismuotojen luonteen ymmärtäminen on avain uudenlaiseen, toimivaan kaupunkirakenteeseen.
Tarja Laine avasi silmiämme sille, miten hyvin Kuopiossa asiat ovat – ainakin kaupunkisuunnittelun perinteen osalta. Kuopiossa näkyy kaupunkirakentamisen perinne Pehr Kjellmanin asemakaavasta vuodelta 1775 ruutukaavakaupungin laajentumiseen ja rännikatujen syntyyn vuoden 1869 asemakaavassa, siitä edelleen asuntoalueiden nopean kasvun ja lähiörakentamisen vuosikymmeniin 1950-luvulta alkaen, ja edelleen joukkoliikenne- ja autokaupungin laajentumiseen. Kuopiossa nämä eri aikakausien kaupunkikudokset muodostavat kiehtovan kokonaisuuden. Kaupunkisuunnittelu voi onnistua, jos se perustuu historian ymmärtämiseen ja aikaisempien suunnitteluperiaatteiden kunnioittamiseen. Lisäksi on katsottava tulevaisuuteen ja kyettävä rakentamaan jotain uutta vanhan perinteen pohjalle. Epäjatkuvuus kaupunkisuunnittelussa näkyy epäjatkuvuutena rakennetussa ympäristössä ja tekee siitä vaikeaselkoista ja epämiellyttävää. Pidetään siis kiinni siitä, mikä on hyväksi koettua!
Olen täysin hurahtanut Kuopion ruutukaavakeskustaan. Kestävää kaupunkirakennetta ei tarvitse keksiä. Se on meillä täällä keskustassa. Ruutukaava rännikatuineen yhdistää tehokkuuden ja inhimillisen mittakaavan. Rakenne on niin vahva, että se on satojen vuosien ajan säilyttänyt viehättävyytensä. Se on kestänyt ajan kulumisen ja tyylien vaihtumisen ja lukuisat yritykset romuttaa ruutukaavakaupungin viehätysvoimaa. Vahva kokonaisuus sietää monta munausta – mutta ei kuitenkaan liikaa. Jatkossa on pidettävä huolta siitä, että jokainen muutos tuottaa lisäarvoa kokonaisuuteen – sen sijaan, että tapahtuu sen kustannuksella. Samaan hengenvetoon on pakko kysyä, kun kaupunki laajenee, miksi emme rakentaisi lisää tällaista?
