Kesätoimittaja tutkimusmatkalla: Haapaniemi
Matka taittuu tällä kertaa jalan. Suuntaamme torilta etelään, aivan kivenheiton päähän keskustasta. Nousemme mäen päälle. Maisemia riittää joka suunnalle.
Olemme tulleet Haapaniemelle.
Haapaniemi on pieni kaupunginosa, mutta tunnelmaltaan lämpimin. Yhteisöllisyys loistaa ja alueella asuvat eivät halua koskaan muuttaa pois. Vanha, mutta elävä asuinalue.
Haapaniemen alue on noin 4000 asukkaan koti, joka sijaitsee aivan keskustan liepeillä. Keskusta jää pohjoispuolelle, ja etelässä vastaan tulee Kallavesi.
Mäellä, jonka päällä nyt seisomme, on useita nimityksiä: Myllymäki, Myllykallio, Mölymäki. Alun perin ja virallisesti mäen päällä muodostuva alue on nimeltään Myllymäki, mutta vuosien saatossa aluetta on alettu kutsua Mölymäeksi. Erään kertoman mukaan nimi juontaa juurensa aikoinaan alueella asuneisiin perheisiin, joiden lapsikatraista mölyä syntyi. Ensin nimeä käytettiin vähän pilkallaan, lopulta virallisestikin. Omasta mielestäni nimitys on hauska, vaikka ei tänä iltapäivänä mölyä edes kuulu.
Mölymäen päällä nousee neljä korkeaa kerrostaloa, joita myös pistetaloiksi kutsutaan. Talot ovat rakennettu 1950-luvulla, ja ne ovat olleet koti monelle. Jos maisemat maan tasalta katsottuna ovat jo huikeat, voin vain kuvitella millaiset näkymät avautuvat korkeiden talojen ikkunoista.
Aluetta myös uudistetaan parhaillaan. Uusia kerrostaloja on rakennettu ja entinen ammattikoulurakennuskin on purettu. Mölymäen alueelle tullaankin tulevaisuudessa rakentamaan lisää koteja tuhansille ihmisille.
Perheelläni on pitkä historia Haapaniemellä. Äitini on nuorena asunut perheineen täällä. Äiti on kertonut, kuinka perheen Vekku -koira juoksi alueella vapaana ja tuli aina yöksi kotia. Miten ukkini on veistänyt naapuritalon kellarissa veneen, ja miten tehtaan palo valaisi yöllä makuuhuoneen oranssiksi. On ihana kasvattaa omaa lasta tämän sukuhistorian keskellä.
Kävelemme ohi rakennustyömaiden ja vastassamme on rivi puutaloja. Talot ovat värikkäitä ja niiden pihat vehreitä. Haapaniemen puutalokanta on lähtöisin 1920-luvulta ja on paikallaan edelleen. Talot ovat melkein vieri vieressä, ja niiden välistä saattaa kulkea salapolkuja ja oikoreittejä. Yhden talon pihalla hypitään trampoliinilla. Näissä taloissa näkyy elämä.
Asukkaat kuvailevat Haapaniemen aluetta monimuotoiseksi, sillä se on sekoitus uutta ja vanhaa. Puhekielessä Haapaniemi jakautuukin kahteen osaan: Haapaniemeen ja Uuteen Haapaniemeen. Pääasiassa näiden kahden alueen erona on rakennuskanta. Rannan puoleinen Uusi Haapaniemi koostuu erityisesi kerrostaloista, kun taas Haapaniemi on suurimmalta osin puutalovaltaista omakotialuetta. Ominaiseksi Haapaniemen alueelle kutsutaan myös porrastettuja terassitaloja, joita huomaamme muutaman.
Haapaniemen rantaviiva on suurelta osalta teollisuusrakennuksia, joiden savupiiput näkyvät kauas asti. Haapaniemen teollisuushistoria alkoi 1900-luvun alussa. Myös kerrostaloja ja puistoalueita veden ääreltä löytyy. Rannassa kulkiessa ajattelen vain, että maisemat näistäkin taloista ovat varmasti huikeat. Maisemia Kuopiossa tuntuu riittävän loputtomiin.
Olen asunut Haapaniemellä lähes koko elämäni. Opin ajamaan polkupyörällä Saastamoisenkadulla, kävin koulua Haapaniemen koulussa ja myöhemmin piilotin salakaljat Keskuskentän liepeille. Tunnen alueen kaikki oikopolut, talot ja kadut. Olen juurtunut tänne.
Haapaniemen asukkaiden mukaan alueella on yhteisöllinen ja lämmin tunnelma. Kesän loppupuolella Haapaniemellä järjestetään korttelijuhla, joka kutsuu ihmisiä tutustumaan vanhojen puutalojen pihapiiriin. Juhla sisältää niin ravintolapäivän kuin kirpputorin.
Kiertelemme Haapaniemen katuja edes takaisin ja nousemme takaisin Mölymäen päälle. Edessämme aukeaa nyt jalkapallostadionin alue, joka myös keskuskenttänä tunnetaan. Stadionin alueella on värikäs historia. Näillä paikoilla on vuosien varrella kisattu niin raveissa, yleisurheilussa kuin jalka- ja pesäpallossakin. Uusi stadion valmistui vuonna 2005. Kentältä kuuluu tänäänkin ääniä.
Alue, joka huokuu historiaa ja on savolaisen jalkapallon kehto. Siellä on palloa potkittu pitkään ja potkitaan edelleen.
Laskeudumme alas takaisin keskustan puolelle ja Haapaniemen talot jäävät taaksemme. Kamera laukkuun ja vihko kiinni. Viimeinenkin tutkimusmatka on nyt ohitse, vaikka paljon tutkittavaa jäi. Lähden Kuopiosta kuitenkin taskut täynnä uusia tarinoita, joita muistelen vielä kauan.
Teksti: Nelli Valjakka
Kuvat: Tiina Kilvensalmi
Tässä juttusarjassa kesätoimittaja tutustuu viiteen Kuopion kaupunginosaan kesän aikana. Juttusarjaa varten kerätään tarinoita ja ajatuksia heiltä, joita kaupunginosat koskettavat.
Millainen on sinun Haapaniemesi?
Jaa kuvasi Haapaniemestä omalla Instagram-kanavallasi, käytä hashtagia #ILoveHaapaniemi ja tägää siihen @kuopionkaupunki!
