Kesätoimittaja tutkimusmatkalla: Linnanpelto
Yllätyin itsekin, kuinka tuntematon Kuopio minulle oikeasti on. Tori on kyllä tuttu, ostoksilla olen käynyt ja Puijon torniinkin olen lapsena noussut. Näistä asioista muodostui minun Kuopioni. Mutta mitä kaikkea muuta Kuopio oikein on?
On lähdettävä tutkimusmatkalle.
Arvon ensimmäiseksi suunnakseni torilta koillisen. Ensimmäinen tutkimusmatka alkaa lyhyen, noin kilometrin, kävelymatkan päästä. Junaraiteen toisella puolen maisema muuttuu. Edessä nousee nyt kaksi suurta kivistä rakennusta. Takana näkyy kalliota sekä metsää, joka kutsuu tutkimaan.
Tie on vienyt Linnanpeltoon.
”Linnanpelto, tuo ihana kaupunginosa puutarhoineen ja taloineen, joka rajautuu linja-autoasemalta Pohjolankatua noustessa vasemmalle puolelle, aina rajautuen Männistön ostariin.”
Linnanpellon alue on saanut nykyisen muotonsa vuoden 1921 asemakaavassa. Alueella asuu alle 6000 asukasta. Se on saman verran kuin omalla kotipaikkakunnallani yhteensä. Alun perin Linnanpellon kaupunginosa on rakennettu työläisperheiden asutusta varten. Nykyään alueella asuu väkeä vauvasta vaariin.
Pohjolankadun varrella nousevat korkeat rakennukset ovat nimeltään Päivölä ja Asuntola. Komeat kivitalot ovat peräisin 1920-luvulta. Oiva Kallion suunnittelemat kiviset kerrostalot rakennettiin siihen aikaan vallitsevan asuntopulan vuoksi.
Nousemme heti kivitalojen vierestä portaisiin, jotka näyttävät johdattavan ylös mäelle. Ympäröivä metsä luo ympärille täysin oman maailmansa ja hetkeksi voi unohtaa viereistä kuuluvat liikenteen äänet. Puiden varjot tarjoavat nyt pienen lepotauon porottavalta auringolta. Kalliot ja niiden päällä nouseva Päivärinteen metsä ovat monelle alueella asuneelle merkittäviä paikkoja. Siellä on kuljettu läpi elämän.
”Istuin usein kalliolla ja katselin kotikaupunkia, Kuopiota, eri luonnon valossa, vuodenajassa ja mielialoissani. Se oli mielenmaisemaani, odotin upeinta hetkeä, kun kevät saapui kaupunkiin.”
Portaat johdattavat meidät mäen päälle. Metsän jäädessä vasemmalle puolellemme, eteen avautuu pihapiiri sekä useita selkeästi vanhempia rakennuksia. Rakennukset kuuluivat aikoinaan Sokeainkoululle. Sokeainkoulu toimi Kuopiossa vuosina 1871 – 1972. Näissä Linnanpellolle rakennetuissa tiloissa koulu toimi vuodesta 1900 eteenpäin. Rakennukset ja ympäröivä alue muodostavat puistomaisen ympäristön. Tätä miljöötä voisi kutsua kaupungin salaiseksi helmeksi.
Tällä hetkellä osa rakennuksista ei ole lainkaan käytössä. Ainoastaan entisessä asuntolarakennuksessa toimii päiväkoti. Pihapiirissä järjestetään toukokuisin pihakirppis ja nurmikentällä näkee edelleen leikin riemua. Alueelle on suunniteltu rakennettavan uusia asuintaloja, joiden suunnittelussa on huomioitu alueen ja historiallisten rakennusten merkittävyys.
”Leikin lapsena kavereiden kanssa erilaisia mielikuvitusleikkejä Päivärinteen metsässä. Pelasimme myös pelejä entisen Sokeainkoulun nurmikentällä. On hauska nähdä nurmikenttä yhä leikkikäytössä.”
Matkamme jatkuu läpi pihan ja pian vastassa on rivi värikkäitä puutaloja. Maisemaa katsellessa tuntuu kuin se olisi suoraan postikortista. Talojen pihat kukkivine puineen ovat kuin kutsuvia keitaita. Jokaisella talolla on tarinansa. Ennen Kuopio on ollut täynnä puutaloalueita, jotka ovat sittemmin väistyneet uuden tieltä. Tämä Linnanpellon puutalokortteli on ollut paikallaan jo yli 100 vuotta.
”Linnanpelto erottuu muista kaupunginosista siinä, että täällä näkyy aikakausien kerrostumat rakennuksissa alkaen 1920-luvun historiaa huokuvista puutaloista 50-luvulla rakennettuihin omakoti- ja pienkerrostaloihin sekä aina uusiin kerrostaloihin asti. Maasto on kumpuileva, talot värikkäitä ja puutarhat vehreitä.”
Linnanpellon alue on sekoitus uutta ja vanhaa. Alueen monimuotoisuus näkyy sekä rakennuksissa että asukkaissa. Asukkaat kehuvat aluetta rauhalliseksi, mutta sopivissa määrin löytyy myös vilskettä. Tänään katukuva on melko hiljainen, mutta ei täysin autio. Satunnaiset pyöräilijät viilettävät ohitsemme, kun kävelemme katuja edestakaisin. Erään talon pihassa soi musiikki ja mölkky-peli on otettu esille. Myös yhteisöllisyydestä Linnanpellon alue saa kiitosta asukkailtaan. Se näkyy niin naapurustoissa kuin Facebookissakin. Tuntemattomille ei pelätä puhua.
”Yhteisöllisyys, joka pitää puoliaan vanhan-ajan Vaahteramäen Eemeli-tyylisestä elämästä.”
Lähdemme lähikaupan kohdalta kiipeämään pitkää tietä ylös. Juhani Ahon katu kulkee korkealle mäelle asti. Alas maisemia katsoessa ei voi kuin ajatella, että pulkalla tässä pääsisi kyllä kovaa. En ole ajatuksen kanssa yksin, sillä tätä mäkeä on aikoinaan laskettu niin potkukelkalla kuin pyörälläkin.
”Muistan eri ikäisistä lapsista muodostuneet lapsilaumat. Vaeltelimme pihoilta toisille tontteja erottavien aitojen yli ja pelasimme porukalla esim. kymmenen tikkua laudalla milloin kenenkin pihalla. Pihat olivat täynnä hyviä piilopaikkoja, mikä teki pelaamisesta todella hauskaa ja jännittävää.”
Näissä Linnanpellon maisemissa moni on kasvanut lapsesta aikuiseksi. Toiset ovat vaihtaneet kokonaan maisemaa, toisille tämä on edelleen koti.
”Linnanpellon yläasteen kentällä pelattiin pesistä ja keinuissa istuttiin teini-ikäisinä iltaisin laulamassa. Teini-ikäisenä tykkäsin synkistellä iltaisin pimeällä Flodbergin hautausmaalla, kuuntelin kannettavalla cd-soittimella CMXää ja etsin itselleni hautapaikkaa.”
Kamera täynnä kuvia suuntaamme takaisin lähtöpisteeseen ja Linnanpelto jää taaksemme. Ensimmäinen kesätoimittajan tutkimusmatka on ohi. Kaivan jo kartan esille. Mihin seuraavaksi?
Teksti: Nelli Valjakka
Kuvat: Tiina Kilvensalmi
Tässä juttusarjassa kesätoimittaja tutustuu viiteen Kuopion kaupunginosaan kesän aikana. Juttusarjaa varten kerätään tarinoita ja ajatuksia heiltä, joita kaupunginosat koskettavat.
Millainen on sinun Linnanpeltosi?
Jaa tarinasi Linnanpellosta (Surveypal)
Jaa kuvasi Linnanpellosta omalla Instagram-kanavallasi, käytä hashtagia #ILoveLinnanpelto ja tägää siihen @kuopionkaupunki!
